Minulla oli ollut ikävä avaruusaluksen ohjaamoon. Olin kaivannut tuttua hämärää, ylleni kaartuvaa näyttöä ja sitä tyyntä rauhallisuutta, jonka koin ohjatessani. Kun istuin pilotin tuolissa, olin samalla sekä osa jotain suurempaa että selkein mahdollinen itseni. Rehellisesti sanottuna ikäväni ei ollut kohdistunut juuri miekkavalaan ohjaamoon, sillä se muistutti taisteluista ja jostain kipeästä, jonka olin nyt menettänyt. Jossain … Jatka artikkelin 71. Musta lukemista